Sunnuntain eurovaaleissa on arvioitu tälläkin kertaa tulevan muutoksia vihervasemmiston sisällä, kun taas oikeistossa voimasuhteiden on odotettu pysyvän melko paljon ennallaan ja puolueiden säilyttävän entiset asemansa. Kokoomus nousee tuttuun tapaan suurimmaksi ja Keskusta saattaa puolestaan laskea edellisten vaalien tuloksesta, mutta säilyttää luultavasti entiset kaksi paikkaansa nyt huolimatta siitä, että puolueen vahva poliitikko Mauri Pekkarinen luopuu. Perussuomalaiset saavat edelleen varmasti kaksi paikkaa ja kolmas on taas mahdollisuuksien rajoissa, mutta nimet ovat kuitenkin vaihtumassa kuten edelliselläkin kerralla tapahtui. RKP taistelee jälleen toden teolla säilyttääkseen ainoan paikkansa, mutta vahvojen ehdokkaiden ansiosta tämä on kuitenkin mahdollista, kun puolue on saanut aiemminkin torjuttua sitä uhanneen tappion. Kristillisdemokraatit puolestaan yrittävät saada vaaliliiton avulla Eija-Riitta Korholan uudelleen europarlamenttiin, mutta se voi kuitenkin epäonnistua muuten varsin heikosta ehdokaslistasta johtuen.

Kokoomus on saanut listalleen useita vahvoja nimiä ja tämän ansiosta ehdokaslista on edellistä kertaa vahvempi, joten puolueella on erittäin hyvät mahdollisuudet saada yksi paikka lisää, kun viimeksi se on saanut neljä paikkaa vuoden 2004 vaaleissa. Kahden istuvan europarlamentaarikon lisäksi menee läpi todennäköisesti ainakin Pekka Toveri, mutta listalla on yllätysnimenä sen sijaan mukana presidenttiehdokkaana ollut Mika Aaltola, jonka mahdollisuudet voivat olla varsin hyvät ja luultavasti hänestä ei kuitenkaan tule isompaa ääniharavaa. Aura Salla on puolestaan tehnyt näkyvän kampanjan ja mahdollisuudet ovat varsin hyvät, mutta tuleva menestys on kuitenkin arvoitus ja voi riittää ainakin varasijalle, jolta sinne voi tulla nousemaan luultavasti komissaariksi nimitettävän Virkkusen tilalle. Aaltolan ja Sallan lisäksi melko hyvään tulokseen voivat päästä ainakin Ville Kaunisto ja Susanne Päivärinta, joten tämän vaalituloksen myötä Kokoomuksen eduskuntaryhmään on tulossa eräitä muutoksia.

Demarit ovat nousseet viime aikoina selvästi ylöspäin ja isoihin lukemiin kannatusmittauksissa, mikä on siivittänyt osaltaan puolueen saamaa kannatusta myös eurovaalien osalta. Puolueen kannatus jää luultavasti kuitenkin selvästi alemmas, koska näidenkin vaalien kannatusluvut ovat voineet olla vähän yläkanttiin sen myötä, kun viime aikoina kannatusluvut ovat nousseet lopulta poikkeuksellisen korkealle. Li Andersson vie todennäköisesti lopulta niin paljon erityisesti nuorempien ääniä, ettei demareille näissä vaaleissa tule niitä samaan tapaan kuin eduskuntavaaleissa Marinin suosion avulla, mutta sen sijaan vanhemmat äänestäjät voivat uskollisesti äänestää Eero Heinäluomaa ja eräitä muita ehdokkaita. Lisäksi näissä vaaleissa ei ole niin paljoa hyötyä oppositioasemasta, mutta puolue voi hyvin saada kuitenkin lopulta kolmannen paikan, jonka se on menettänyt jo vuoden 2009 vaaleissa. Heinäluoman lisäksi valitaan uutena todennäköisesti ainakin Maria Guzenina, mutta sen sijaan kolmannesta paikasta kilpailevat Suna Kymäläinen ja Ville Merinen luultavasti melko tasaväkisesti.

Keskustan kannatus on puolestaan laskenut eurovaaleissa sitä mukaa kuin se on muutenkin tullut alemmas, koska vuoden 2004 vaaleissa puolue sai vielä neljä paikkaa ja vuoden 2014 vaaleissa helposti kolme paikkaa, mutta tällä hetkellä taas alkaa toinenkin paikka olla jo melko vaakalaudalla. Luultavasti toinen paikka sentään tulee ja istuva europarlamentaarikko Elsi Katainen on todennäköisesti vahvoilla, joten Keskustan listalta tulisi menemään siten yksi uusi ehdokas läpi. Todennäköinen uusi läpimenijä listalla on Katri Kulmuni, jonka läpimenoa ei voida kuitenkaan pitää erityisen varmana, koska Perussuomalaisten suosittu kansanedustaja saattaa lopulta viedä häneltä sen verran ääniä. Mika Lintilä saattaa lopulta kilpailla listan toisesta paikasta, mutta tämän mahdollisuudet läpimenoon eivät ole kuitenkaan erityisen hyvät. Puolueen vahvoista nimistä on listalla myös Petri Honkonen, joka pääsee luultavasti enintään varasijalle.

Vihreille taas on povattu suorastaan rökäletappiota edellistä vaaleista, joissa siitä tuli lopulta toiseksi suurin puolue, mutta nyt on pidetty mahdollisena jopa Vasemmistoliiton taakse putoamista. Puolueen on arvioitu saavan mahdollisesti enää vain lopulta yhden paikan, jolloin siltä tulisi menemään peräti kaksi paikkaa ja kannatus laskisi takaisin vuoden 2014 vaalien tasolle. Andersson tulee viemään puolueelta luultavasti melko paljon ääniä, mutta sen sijaan demareille kannatusta ei todennäköisesti mene samalla tavalla kuin Marinin takia eduskuntavaaleissa. Jatkokautta hakevan Ville Niinistön suosion avulla puolue voi kuitenkin torjua pahimmat ennusteet vaalitappiosta, joten toista paikkaa voi edelleen pitää kohtuullisen paljon mahdollisena. Toiseksi läpimenijäksi tulisi luultavasti nousemaan Maria Ohisalo, jonka tilalle kansanedustajaksi tulee nousemaan pois europarlamentista jäävä Alviina Alametsä, joka olisi voinut nousta eduskuntaan jo presidentinvaalien myötä. Vihreissä olisi tarvittu ehdolle presidentinvaaleissa tappion kärsinyt Haavisto, jolla ei kuitenkaan ollut ilmeisesti voimia lähteä vielä näihin vaaleihin ehdolle. Toisesta paikasta saattaa kilpailla myös pitkän tauon jälkeen politiikkaan lähtenyt Rosa Meriläinen, joka pääsee todennäköisesti enintään varapaikalle, josta kilpailevat myös luultavasti ainakin Atte Harjanne ja Krista Mikkonen.

Perussuomalaisten kannatuksen voidaan taas odottaa pysyvän melko samalla tasolla kuin edellisissä vaaleissa, koska puolueen laskenut kannatus ei luultavasti viittaa paljoa siihen, että puolue tulisi näissäkään vaaleissa paljoa lopulta vahvistumaan. Läpimenijät vaihtuvat puolestaan melko isolla todennäköisyydellä viime vaaleista, kun Huhtasaari on palannut eduskuntaan ja Teuvo Hakkarainen puolestaan sai lähteä puolueesta, minkä lisäksi varasijalta nousseen Pirkko Ruohonen-Lernerin mahdollisuuksiin ei nyt paljoa enää uskota. Todennäköisin uusi läpimenijä persujen listalla on Sebastian Tynkkynen, mutta varsin paljon mahdollisena voidaan pitää myös Vilhelm Junnilan läpimenoa. Ainakin jälkimmäisen kanssa paikasta kilpailee vahvasti Mauri Peltokangas, joka voi saada lopulta ainakin mahdollisen kolmannen paikan, joten puolueen todennäköisimpinä uusina edustajina voidaan pitää näitä kolmea nimeä. Vahvana nimenä listalla on myös Lapin ääniharavaksi noussut Sara Seppänen, jonka läpimenoon ei tässä vaiheessa kuitenkaan voi tarpeeksi paljoa uskoa. Listalla on myös iso joukko muita nykyisiä ja entisiä puolueen kansanedustajia, mutta näistä monen äänimäärä jää todennäköisesti lopulta melko pieneksi.

Vasemmistoliitolle on povattu melko vahvaa menetystä sen ansiosta, kun Li Andersson tuli näihin vaaleihin lopulta ja ehdolle saattaa nousta suurimmaksi ääniharavaksi. Tämän äänet ovat melko paljon lopulta pois vihreiltä ja samoin demareilta, joten puolueella on realistiset mahdollisuudet ottaa lopulta toinen paikka. Toiseksi läpimenijäksi on vahvoilla aiemmin yhden kauden europarlamentissa istunut Merja Kyllönen, joka on toiminut sen jälkeen viisi vuotta kansanedustajana, mutta lisäksi ainakin Jussi Saramoa voi pitää mahdollisena toiseksi läpimenijäksi. Näiden ja kaikkien muiden puolueen ehdokkaiden äänimäärät jäävät luultavasti melko pieniksi, joten mahdollisen toisen paikan voi saada lopulta joku yllättävämpikin ehdokas. RKP taas voi tehdä lopulta saman kuin joskus aiemmin, että se kuitenkin saa lopulta ennusteista huolimatta paikkansa säilytettyä. Tällä kertaa siihen on varsin hyvät mahdollisuudet, kun Anna-Maja Henriksson asettui lopulta ehdolle ja lisäksi Eva Biaudet kilpailee tästä paikasta, mutta sen sijaan kaikkien muiden puolueen ehdokkaiden äänimäärät ovat luultavasti melko vaatimattomat. Liike Nyt ei tule saamaan huomattavaa kannatusta, mutta tämän äänet voivat lopulta ratkaista sen, että vaaliliitossa olevat Kristillisdemokraatit voivat saada lopulta paikan. Todennäköisesti puolueen äänimäärä kuitenkin laskee viime vaaleista, joissa listan ääniharavana oli paljon ääniä kerännyt Sari Essayah, joka vuoden 2009 vaaleissa meni Timo Soinin persujen kanssa solmitun vaaliliiton avulla läpi ja putosi vuonna 2014 isosta äänimäärästä huolimatta. Tällä kertaa listalla ei Korholan lisäksi ole mukana ketään erityisen vahvaa nimeä, joten vaaliliiton paikkaa ei voi pitää lainkaan varmana.

Ennuste puolueiden kannatuksesta:

Kokoomus, 22 %

SDP, 18 %

Perussuomalaiset, 14 %

Keskusta, 12 %

Vihreät, 11 %

Vasemmistoliitto, 10 %

RKP, 5 %

KD, 4 %

Liike Nyt, 1 %