keskiviikko, 25. joulukuu 2019

Vuoden lopetus

Vuosi 2019 on sisältänyt harvinaisen paljon isoja käänteitä ja yllätyksiä politiikassa. Eduskuntavaalit nostivat Perussuomalaiset lopulta takaisin jytkyn tasolle, mutta sosialidemokraatit kuitenkin voittivat ja näin Antti Rinteestä tuli pääministeri. Kokoomus joutui 12 vuoden tauon jälkeen oppositioon, kun sen sijaan vaaleissa rökäletappion kokenut Keskusta pääsi mukaan. Keväällä ehdittiin pitää myös eurovaalit ja ne puolestaan menivät hyvin odotetulla tavalla. Nyt Perussuomalaisten kannatus on tällä hetkellä jo erittäin korkealla, kun sen sijaan Keskusta ja demarit ovat pudonneet harvinaisen alas ja pärjäävät huonosti. Syksy päättyi Rinteen hallituksella melkein täydelliseen kaaokseen, minkä jälkeen Antti Rinne joutui lopulta eroamaan ja Sanna Marin otti hänen paikkansa. Tästä eteenpäin Marinin hallitus tulee jatkamaan ihan samalla linjalla, kun esimerkiksi myös Pekka Haavisto ja Sirpa Paatero välttyivät ainakin toistaiseksi eroamiselta. Näin meidän on aika siirtyä kohta uudelle vuosikymmenelle.

Näissä joulutunnelmissa tämä sivu jää ainakin hetkeksi tauolle, mutta lähempänä vuoden 2021 kuntavaaleja tulen palaamaan asiaan ja kirjoittamaan lisää tekstiä.

Loppuun tulee vielä pieni spekulaatio tulevasta hallituksesta, joka tultaisiin muodostamaan Halla-ahon johdolla. Tällä hetkellä persut ovat niin selvässä johdossa, että tuo etumatka voi hyvin säilyä koko kauden. Perussuomalaisten linjasta johtuen todennäköisin hallitus olisi perinteinen oikeistolainen hallitus Kokoomuksen ja Keskustan kanssa eli Sipilän "alkuperäinen" hallituspohja, jolla olisi riittävästi enemmistöä ilman pienempiä puolueita. Siinä voisi olla esim. tällainen ministerilista:

Pääministeri - Jussi Halla-aho, PS

Valtiovarainministeri - Petteri Orpo, Kok.

Ulkoministeri - Katri Kulmuni, Kesk.

Elinkeinoministeri - Kai Mykkänen, Kok.

Sisäministeri - Riikka Purra, PS

Oikeusministeri - Ville Tavio, PS

Opetusministeri - Terhi Koulumies tai Jaana Pelkonen, Kok.

Puolustusministeri - Antti Kaikkonen, Kesk.

Liikenneministeri - Antti Häkkänen, Kok.

Maatalousministeri - Anne Kalmari tai Jari Leppä, Kesk.

Ympäristöministeri - Eeva Kalli tai Anne Kalmari, Kesk.

Sosiaali- ja terveysministeri - Leena Meri, PS

Peruspalveluministeri - Sofia Vikman, Kok.

Kulttuuriministeri - Minna Reijonen, PS

Kuntaministeri - Mika Lintilä, Kesk.

Ulkomaankauppaministeri - Sami Savio, PS

Eurooppaministeri - Mari-Leena Talvitie, Kok.

Työministeri - Kaisa Juuso tai Rami Lehto, PS

 

Seuraavaksi teen vielä spekulaation vähemmän todennäköisestä hallituksesta, jos persut kuitenkin päättäisivät mieluummin tehdä yhteistyötä demarien kanssa. Kokoomus ja demarit mahtuvat liian huonosti samaan hallitukseen, jolloin myös Perussuomalaisten voisi olla helpompi aloittaa yhteistyö Kokoomuksen kanssa, mutta siinä ehkä tarvitaan myös Keskustaa. Tässä vaihtoehdossa taas demarit haluaisivat mukaan Vasemmistoliiton ja silloin taas mukana pitäisi olla myös RKP ja Kristillisdemokraatit, joita ilman ei tulisi vielä edes tarvittavaa enemmistöä hallitukselle. Lisäksi näissä molemmissa ministerilistoissa olen vähän ottanut huomioon sitä, että ketkä henkilöt näistä puolueista pystyvät riittävän hyvin tekemään yhteistyötä muiden kanssa. Luultavasti persut haluavat yhteistyön kuitenkin sujuvan tarpeeksi hyvin.

Pääministeri - Jussi Halla-aho, PS

Valtiovarainministeri - Sanna Marin, SDP

Ulkoministeri - Ville Tavio, PS

Elinkeinoministeri - Li Andersson, Vas.

Oikeusministeri - Ville Skinnari, SDP

Sisäministeri - Riikka Purra, PS

Opetusministeri - Anna-Maja Henriksson, RKP

Puolustusministeri - Sami Savio, PS

Sosiaali- ja terveysministeri - Tuula Haatainen, SDP

Peruspalveluministeri - Arja Juvonen, PS

Liikenneministeri - Hanna Sarkkinen, Vas.

Ympäristöministeri - Sari Essayah, KD

Maatalousministeri - Thomas Blomqvist, RKP

Ulkomaankauppaministeri - Tytti Tuppurainen, SDP

Kuntaministeri - Kaisa Juuso, PS

Työministeri - Antti Lindtman, SDP

Kulttuuriministeri - Sebastian Tynkkynen, PS

sunnuntai, 29. syyskuu 2019

Keskustan uudet kuviot

Keskusta kärsi Juha Sipilän pääministerikauden tuloksena viime keväänä rökäletappion, mutta on siitä huolimatta mukana uudessa hallituksessa. Kun Perussuomalaisten kannatus on tällä hetkellä korkealla, niin sen sijaan Keskustan kannatus on pudonnut jo historiallisen alas. Näin meni myös vuoden 2011 aikana, mutta tuolloin Keskusta jäi puolestaan oppositioon kuten Perussuomalaiset. Ainakin Paavo Väyrysen itsensä mukaan äänestäjien luottamus Keskustaan alkoi palautua, kun hänet oli saatu presidenttiehdokkaaksi vuoden 2012 vaaleihin. Väyrynen on avoimesti syyttänyt Mari Kiviniemen johtamaa linjaa siitä, että Keskustan kannatus romahti niin alas. Tosin puolueen kannatus oli pudonnut reippaasti jo aiemmin, kun Matti Vanhanen istui vielä pääministerinä, mutta Perussuomalaisten jytkyn seurauksena kannatus putosi selvästi myös muilla puolueilla. Kiviniemi päätti erota heti vuoden 2012 puoluekokouksessa, kun kannatus ei ollut noussut vielä riittävän paljoa, minkä jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin tuore kansanedustaja Juha Sipilä. Kahden seuraavan vuoden aikana Keskustan kannatus oli noussut vihdoinkin takaisin huipulle, kun politiikan uutena miehenä Sipilästä oli tullut erittäin suosittu oppositiojohtaja. Vuoden 2015 eduskuntavaaleihin Keskusta sai lähteä selvältä kärkipaikalta, kun mikään ei tuolloin uhannut Sipilän nousemista uudeksi pääministeriksi.

Neljä vuotta myöhemmin Keskusta kärsi taas oikean rökäletappion, mutta nyt kannatus putosi vielä alemmas kuin kahdeksan vuotta sitten. Näissä vaaleissa jäivät pois eduskunnasta Keskustan monet vanhat konkarit, minkä lisäksi etenkin Sipilän ministerivalintoihin pettynyt Väyrynen on lähtenyt puolueesta, kun hän alkoi heti vuonna 2016 perustaa uutta puoluetta. Väyrynen karsasti Sipilän hallituksessa etenkin sitä, kun tämä oli valinnut oman puolueen ministereiksi lähes pelkästään liberaaleja, joihin lukeutuivat silloin muun muassa Olli Rehn ja Anne Berner. Tämän vuoden eduskuntavaalien jälkeen Keskusta jatkoi kuitenkin hallituksessa, mutta erostaan vaalien jälkeen ilmoittanut Sipilä ei tullut enää hallitukseen, minkä jälkeen puheenjohtajaksi oli tulossa joku nykyisistä ministereistä. Juha Sipilä istui tähän syksyyn asti puheenjohtajana, mutta nyt on vielä epäselvää, että tuleeko hän jatkamaan edelleen rivikansanedustajana. Keskustan useimmat edelliset puheenjohtajat ovat siirtyneet päivänpolitiikan ulkopuolelle kuten viimeksi Kiviniemi, mutta sen sijaan Matti Vanhanen teki nopeasti paluun eduskuntavaaleissa 2015. Sipilä saattaa viihtyä huonosti riviedustajana ja kokea itsensä nyt melko tarpeettomaksi, joten hän saattaa olla jopa enemmän halukas lähtemään politiikasta ja tekemään jotakin muuta.

Puheenjohtajuudesta lähtivät nyt kilpailemaan Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni, jotka vaikuttivat pitkään erittäin tasaväkisiltä ehdokkailta, mutta lopulta Kulmuni alkoi kuitenkin vähän johtaa. Katri Kulmunin voittoon saattoivat vaikuttaa myös alueelliset syyt, mutta Kaikkosta saatettiin vähän kuitenkin pitää liikaa Vanhasen ja Kiviniemen työn jatkajana, joten Kulmunin johdolla voi olla mahdollisuudet edes vähän parempaan kannatukseen. Lopulta hän kuitenkin voitti aika selvällä erolla Kaikkoseen, koska häntä olivat asettuneet kannattamaan useat vanhat ja tunnetut henkilöt kuten Mauri Pekkarinen. Varapuheenjohtajaksi Kulmunin tilalle valittiin yhtä nuori edustaja Petri Honkonen, joka voitti hyvin selvällä erolla värikkäänä tunnetun kansanedustajan Mikko Kärnän. Kun monet vanhat ja kokeneet edustajat lähtivät pois eduskunnasta, niin tätä nykyä Keskustan johdosta on tullut melko nuorta ja kokematonta. Eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi on valittu yhtä nuori ja kokematon Antti Kurvinen, jonka suoriutuminen tehtävästä jää vielä nähtäväksi, että miten hyvin hän siinä lopulta onnistuu. Jos Keskustan kannatus vuoden 2023 vaaleissa lopulta romahtaa niin alhaiselle tasolle, mitä nykyiset lukemat näyttävät, niin tunnelma siellä voi olla erittäin huolestunut. Aiemmin on jo pitkään ennustettu Keskustan tippumista vain kymmenen prosentin tasolle, mutta näin monen vanhan johtohenkilön väistymisen myötä se riski voi olla nyt pahempi kuin aiemmin.

tiistai, 9. heinäkuu 2019

Perussuomalaisten linja oppositiossa

Perussuomalaiset olivat erittäin lähellä nousta huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, mutta jäivät kuitenkin lopulta täpärästi oppositioon, jossa ovat nyt suurin puolue. Kesäkuun lopulla persut kokoontuivat puoluekokoukseen tekemään valintoja, jotka saattavat merkittävästi vaikuttaa puolueen linjaan oppositiossa. Kaksi vuotta sitten hallituksessa istuneet Perussuomalaiset valitsivat puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon, minkä seurauksena puolue hajosi ja Timo Soinille uskolliset jatkoivat hallituksessa. Tämän vuoden eduskuntavaaleissa Soini jätti eduskunnan ja Sininen tulevaisuus ei saanut yhtään edustajaa, kun taas Perussuomalaiset kirivät lopulta voittoon Halla-ahon johdolla. Halla-ahon valinnan jälkeen persujen johtoon tuli lopulta varsinainen maahanmuuttokriittinen värisuora, kun varapuheenjohtajuudet menivät myös tunnetuille maahanmuuttovastaisille edustajille. Nyt ei mennyt enää ihan samalla tavalla, kun aiemmin Teuvo Hakkaraisen hoitamalle toisen varapuheenjohtajan paikalle nousi vähän yllättäen Arja Juvonen, joka ei taida ihan tähän kategoriaan politiikassa kuulua.

Juvonenhan on juuri se nainen, joka vuoden 2014 eduskuntaryhmässä lopulta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, jolloin hän sai erittäin paljon huomiota ja nousi julkisuuteen. Nyt voi pysähtyä ajattelemaan sitä, että miten hän on vielä mukana tässä puolueessa, joka pari vuotta sitten hajosi kansallismielisten saaman voiton seurauksena. Soini ja kumppanit eivät silloin pyytäneet Arja Juvosta mukaan uuteen ryhmäänsä, koska ilmeisesti kristillisenä konservatiivina Soini ei paljoa voinut pitää Juvosesta, jonka linja puolestaan on hyvin sosialistinen ja jopa nykyisiä vihervasemmistolaisia lähellä. Juvonen kuitenkin lähti ulos eduskuntaryhmästä ja oli hetken omillaan, mutta sitten hän kääntyi takaisin ja teki paluun persujen ryhmään, jossa hän sen jälkeen on istunut tanakasti mukana. Arja Juvonen on ollut huomattavan paljon äänessä sosiaali- ja terveysasioihin liittyen, mutta muuten hänellä ei taida olla pahemmin kykyjä politiikassa, eikä hän edes Perussuomalaisissa ole lahjakkaimpia poliitikkoja. Juvoselle hävisi lopulta kuuluisa Sebastian Tynkkynen ja lisäksi entinen ryhmänjohtaja Leena Meri, jota voi poliitikkona luonnehtia hyväksi ja hiukan maltilliseksi konservatiiviksi.

Muuten siellä meni aika odotetulla tavalla, kun ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi europarlamenttiin siirtyneen Huhtasaaren tilalle valittiin uusi kansanedustaja Riikka Purra, jota voidaan pitää nousevana kykynä puolueessa ja tulevaisuudessa mahdollisena vaikka ministeriksi. Tynkkysen paluu varapuheenjohtajaksi jäi tekemättä, kun hänen vuonna 2015 pudottama Juho Eerola sai nyt paremman kannatuksen varapuheenjohtajaksi. Tärkeimpänä valintana Riikka Slunga-Poutsalon väistymisen jälkeen puoluesihteeriksi valittiin Simo Grönroos, joka edustaa Halla-ahon tavoin maahanmuuttopolitiikassa tiukkaa linjaa. Etenkään Juvosella ei ole Perussuomalaisten johdossa yhtään helppoa, koska heillä on lukuisia uusia ja lupaavia kansanedustajia, joista esimerkiksi jyrkkää linjaa edustavat Sanna Antikainen ja Jenna Simula odottavat varmasti tilaisuuttaan. Persut saivat Arja Juvosesta nyt uuden varapuheenjohtajan, joka ei ole aina välttämättä valmis tukemaan puolueen puheenjohtajaa, joten puolueen johdossa voi olla tulossa paljon mielenkiintoista vääntöä.

Lisäksi puolueen eduskuntaryhmässä on tälläkin kertaa mukana varsin sekalaista porukkaa, joten voidaan erittäin paljon odottaa sitä, että kuka sieltä jossakin vaiheessa lähtee. Sitä voidaan pitää melko varmana, että ainakin joku edustaja saisi lähteä puolueesta, koska sieltä on jo eräitä lähtenyt ennen vuoden 2017 hajoamista. Yhtenä mahdollisena voidaan hyvin mainita etenkin Ano Turtiainen, jonka on ehtinyt jo kehua aiempien mokien olevan hänelle sulka hattuun. Turtiainen ehtii melko varmasti töppäillä seuraavien neljän vuoden aikana niin pahasti, että saattaa joutua vielä pois ryhmästä ja ehkä koko puolueesta. Se on kuitenkin tärkein asia, että ryhmän uskottavuus tulee säilymään tarpeeksi hyvin. Lisäksi mukana on eräitä sellaisia edustajia, jotka eivät puolueessa edusta mitään tavanomaista perussuomalaisuutta kuten aiemmin pukkina tunnettu Ari Koponen, jonka tuleminen politiikkaan ei välttämättä mene ihan vakuuttavalla tavalla. Lisäksi ryhmässä on eräitä vähän omalaatuisia edustajia ja oman tiensä kulkijoita, joista esimerkiksi Minna Reijonen saattaa olla vähän sellainen, että jatkaa tästä porukasta vielä kulkemista johonkin muualle. Persuilla on varmasti oppositiossa eri asioista paljon monenlaista sanottavaa, mikä voi olla enemmän tai vähemmän ristiriidassa Halla-ahon johtaman linjan kanssa.

lauantai, 8. kesäkuu 2019

Uudet ministerit

Uusi hallitus on päässyt aloittamaan työnsä, jonka pitäisi jatkua seuraavat neljä vuotta. Uutta punamultahallitusta voidaan sanoa myös punavihreäksi hallitukseksi, mutta tavallaan tämä on myös vähän uudenlainen kansanrintamapohja. Edellisestä kansanrintamahallituksesta on kulunut aikaa jo 37 vuotta, mutta tuolloin siinä olivat vielä Vasemmistoliittoa edeltäneet kommunistit. Vuoden 1983 vaalien jälkeen kommunistien tilalla hallituksessa oli ensimmäisen kerran SMP, kun edellisenä vuonna kommunistit lähtivät hallituksesta, mikä on tapahtunut uudemman kerran vuonna 2014. Saman vuoden aikana myös Vihreät lähtivät sinipunahallituksesta, joten Vasemmistoliitto ja vihreät ovat nyt viiden vuoden jälkeen mukana hallituksessa. Lisäksi Keskusta on ensimmäistä kertaa 32 vuoteen hallituksessa, jossa tämä ei ole pääministeripuolueena, kun Lipposen hallituksiin otettiin 1990-luvulla tämän sijasta Kokoomus. Etenkin vihervasemmiston osalta jää nähtäväksi, että pysyykö tämäkään hallitus loppuun saakka kasassa. Ilman vihreitä hallituksella ei edes ole tarvittavaa enemmistöä.

Nykyinen Vasemmistoliitto taas on ensimmäistä kertaa samassa hallituksessa kuin Keskusta, mutta Kokoomus joutuikin Kataisen hallituksen jälkeen tyrmäämään tämän kanssa hallitukseen menemisen. Osittain tämän käänteen seurauksena meille tuli uusi hallitus, jonka demarit nyt muodostivat vaaleissa hävinneen Keskustan kanssa. Kokoomus palasi nyt 12 vuoden jälkeen oppositioon, jossa se on vuoden 1987 jälkeen ollut vain 2000-luvulla yhden vaalikauden. Kohta saattaa Kokoomuksen kannatus nousta ohi Perussuomalaisten, minkä seurauksena Petteri Orpon asema puheenjohtajana olisi turvattu seuraavat neljä vuotta. Samalla voidaan todeta Stubbista, että hänen ei koskaan tarvinnut istua oppositiossa, kun rivikansanedustajan työ ei tainnut paljoa sopia hänelle. Vuoden 2008 keväällä Stubb otettiin hallitukseen europarlamentista, kun Ilkka Kanerva sai lähteä ulkoministerin paikalta. Vuosi aiemmin hän oli tullut vähän yllättäen ulkoministeriksi, kun samalla Paavo Väyrysestä tuli yhtäkkiä vielä kerran ministeri. Tällä kertaa hallitukseen ei valittu ketään erityisen paljoa yllätysnimeä, koska melkein kaikki uudet ministerit olivat hyvin paljon odotettuja. Lopulta vain Antti Lindtman kieltäytyi menemästä hallitukseen, minkä seurauksena työministeriksi nousi vähän yllättäen Timo Harakka. Näiden osalta voi odottaa, että pystyvätkö kaikki jatkamaan siellä kauden loppuun.

Aiemmin Kanerva erotettiin vuonna 2008 ja samana vuonna Sari Sarkomaa luopui oman perheen takia. Vuonna 2013 demarit vaihtoivat useamman ministerin, jolloin Maria Guzenina ja Jukka Gustafsson saivat lähteä hallituksesta. Samana vuonna Heidi Hautala joutui eroamaan, minkä jälkeen hänet korvasi ministerinä Haavisto. Vuonna 2016 Lenita Toivakka määrättiin pois hallituksesta ja myöhemmin sieltä erosi Hanna Mäntylä, joka oli päättänyt jättää politiikan. Nyt hallitukseen tuli paljon uusia kasvoja, joten uusilta ministereiltä on syytä odottaa riittävää osaamista. Keskusta valitsi hallitukseen kolme vanhaa ministeriä, joista kukaan ei ollut Sipilän hallituksessa sen aloittaessa vuonna 2015. Annika Saarikko sai edelleen jatkaa, mutta häntä sijaistaa äitiysloman takia yhden vuoden Hanna Kosonen. Uudeksi valtiovarainministeriksi nousi lopulta Mika Lintilä, jonka paikan elinkeinoministerinä sai nyt Katri Kulmuni. Kun Antti Kaikkosta oli näille paikoille odotettu, niin hän sai lopulta puolustusministerin paikan. Demarien ministereistä aiempaa kokemusta on Krista Kiurulla, joka oli vuodesta 2011 mukana Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Lisäksi Sirpa Paatero istui Stubbin hallituksessa runsaan puolen vuoden ajan, kun hän seurasi Vihreiden lähdön jälkeen Haavistoa ministerinä. Pekka Haavistolla on tuon yhden vuoden lisäksi aiempaa kokemusta Lipposen hallituksesta, jonne hän vuonna 1995 tuli Vihreiden ensimmäisenä ministerinä. RKP:stä valittiin odotetusti Anna-Maja Henriksson uudelleen oikeusministeriksi, mutta puolueen toista ministeriä Thomas Blomqvistia on pidetty melko tuntemattomana, vaikka hän on istunut jo pitkään eduskunnassa.

Vasemmistoliitto antoi toisen paikkansa aluksi Aino-Kaisa Pekoselle kahden vuoden ajaksi, mutta tuon jälkeen hänen tilalle on tulossa Hanna Sarkkinen, joka olisi tuolloin tämän hallituksen nuorin ministeri. Vasemmistoliiton edellisistä ministereistä Merja Kyllönen jäi riviedustajaksi, mutta sen sijaan Arhinmäki nousi takaisin keskeiseen asemaan, kun hänet on valittu nyt eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Sisäministerin salkun antaminen Vihreille ja seuraavalle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle oli nyt melko yllättävää, mutta tästä ainakin voi hyvin odottaa, että maahanmuuttopolitiikkaan ei ole ainakaan tulossa Rajamäen kaltaista tiukkaa ja kylmää linjaa. Hallituspuolueena Keskusta sai lopulta myös eduskunnan puhemiehen paikan, joka meni heiltä entiselle pääministerille Matti Vanhaselle, kun Sipilä ei tätä itselleen halunnut. Perussuomalaisten ehdokas olisi luultavasti ollut nyt varapuhemiehenä oleva Juho Eerola, jota monet muiden puolueiden edustajat eivät varmaan olisi mielellään tehtävään halunneet. Näin Vanhasesta tuli nyt lopulta puhemies, mutta tämän seurauksena Kokoomus ei saanut enää paikkaa eduskunnan puhemiehistöön. Eduskunnassa pitää jakaa vielä useita muita paikkoja, mutta Huhtasaaren lähdön jälkeen persut valitsivat ulkoasiainvaliokunnan johtoon Mika Niikon. Lopulta kaikki Perussuomalaisten valitsemat puheenjohtajat ovat Uudenmaan vaalipiiristä, kun puolueesta kaksi muuta valiokuntien puheenjohtajaa ovat Leena Meri ja Riikka Purra, jotka ovat myös Huhtasaaren jälkeen hyviä ja vahvoja ehdokkaita puolueen varapuheenjohtajiksi.

keskiviikko, 29. toukokuu 2019

Vähän eurovaalien tuloksesta

Eurovaalit menivät nyt meillä jokseenkin odotusten mukaisesti. Kokoomus pysyi helposti suurimpana puolueena ja sai edelleen kolme paikkaa, jotka menivät lopulta istuville europarlamentaarikoille, joista suosituin oli vihreänä ja liberaalina tunnettu Sirpa Pietikäinen. Kannatus ei tälläkään kertaa laskenut paljoa, vaikka edellisellä kerralla Stubb oli valtavan suosittu ehdokas. Keskusta puolestaan kärsi näissä vaaleissa melko ison romahduksen, koska kaikki edellisellä kerralla valitut olivat nyt poissa. Keskustan iso tappio saattoi hyvinkin johtua Olli Rehnin puuttumisesta, koska tämä keräsi viime kerralla paljon EU-myönteisten ääniä, mutta nyt Keskusta ei saanut näitä enää paljoa. Kaikkein eniten Keskusta menetti Lapin vaalipiirissä, jossa Paavo Väyrynen oli kerännyt viimeksi paljon ääniä, mutta nyt hänen kannattajansa olivat hajaantuneet. Väyrynen keräsi vielä sentään yli 10 000 ääntä, mutta jäi odotetusti erittäin kauas. Keskustan uudeksi ääniharavaksi nousi odotetusti toinen konkari Mauri Pekkarinen, joka ei valitettavasti ole ikinä lähtenyt presidenttiehdokkaaksi.

Vihreistä tuli nyt lopulta toiseksi suosituin puolue ja ison äänimäärän keräsi Ville Niinistö, joka saattaa olla näiden seuraava presidenttiehdokas, koska Haavisto ei varmaan halua kolmatta kertaa lähteä ehdolle. Kun lopulta Brexit jossain vaiheessa toteutuu, niin Vihreille tulee kolmas paikka ja sen ottaa tuolloin Alviina Alametsä. Demareille tuli nyt myös aika hyvä tulos, kun Eero Heinäluoma nousi erittäin suosituksi, kun hänestä tuli nyt lopulta näiden vaalien äänikuningas. Hänestä tai ehkä Miapetra Kumpula-Natrista on luultavasti tulossa nyt seuraava komissaari, jolloin paikan europarlamentissa tulisi ottamaan Satu Taavitsainen, joka kevään vaaleissa putosi täpärästi eduskunnasta. Voidaan sanoa, että varmaan Mikkel Näkkäläjärvi olisi muuten ollut häntä suositumpi, mutta vanhat eläinrääkkäysjutut nousivat sopivasti esiin ja tämän kissakohun takia hän jäi nyt rannalle. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen voi nyt palata rauhassa eduskuntaan, kun hänen sijastaan valittiin sieltä keväällä niukasti pudonnut Silvia Modig.

Perussuomalaisten osalta nämä vaalit olivat myös aika yllätyksettömät, kun sentään kaksi paikkaa tuli edelleen ihan helposti. Sekin oli hyvin paljon odotettua, että Laura Huhtasaaresta tuli näiden ylivoimaisesti suosituin ehdokas. Hänestä ei kuitenkaan pidä toista kertaa tulla enää presidenttiehdokasta, vaan seuraavissa presidentinvaaleissa tulee ainoastaan Halla-ahosta tarpeeksi hyvä ehdokas. Lopulta myös Teuvo Hakkaraisen läpimeno tuntuu aika odotetulta, mutta hänen kykynsä työskennellä europarlamentissa voivat olla ehkä vähän heikot, mutta paljon julkisuutta on edelleen tulossa. Pirkko Ruohonen-Lerner pääsi lopulta sentään varasijalle, vaikka ei hänelle mitään isoa menestystä voinut nyt odottaa. Lisäksi onnistui Sebastian Tynkkynen saamaan melko hyvin ääniä, joten tämän jälkeen häneen pitää ehkä suhtautua politiikassa vakavammin. Lopulta myös RKP säilytti edelleen ainoan paikan ja Nils Torvalds tuli valituksi, mikä oli myös aika paljon odotettua näissä vaaleissa.