tiistai, 9. heinäkuu 2019

Perussuomalaisten linja oppositiossa

Perussuomalaiset olivat erittäin lähellä nousta huhtikuun 2019 eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, mutta jäivät kuitenkin lopulta täpärästi oppositioon, jossa ovat nyt suurin puolue. Kesäkuun lopulla persut kokoontuivat puoluekokoukseen tekemään valintoja, jotka saattavat merkittävästi vaikuttaa puolueen linjaan oppositiossa. Kaksi vuotta sitten hallituksessa istuneet Perussuomalaiset valitsivat puheenjohtajakseen Jussi Halla-ahon, minkä seurauksena puolue hajosi ja Timo Soinille uskolliset jatkoivat hallituksessa. Tämän vuoden eduskuntavaaleissa Soini jätti eduskunnan ja Sininen tulevaisuus ei saanut yhtään edustajaa, kun taas Perussuomalaiset kirivät lopulta voittoon Halla-ahon johdolla. Halla-ahon valinnan jälkeen persujen johtoon tuli lopulta varsinainen maahanmuuttokriittinen värisuora, kun varapuheenjohtajuudet menivät myös tunnetuille maahanmuuttovastaisille edustajille. Nyt ei mennyt enää ihan samalla tavalla, kun aiemmin Teuvo Hakkaraisen hoitamalle toisen varapuheenjohtajan paikalle nousi vähän yllättäen Arja Juvonen, joka ei taida ihan tähän kategoriaan politiikassa kuulua.

Juvonenhan on juuri se nainen, joka vuoden 2014 eduskuntaryhmässä lopulta äänesti tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, jolloin hän sai erittäin paljon huomiota ja nousi julkisuuteen. Nyt voi pysähtyä ajattelemaan sitä, että miten hän on vielä mukana tässä puolueessa, joka pari vuotta sitten hajosi kansallismielisten saaman voiton seurauksena. Soini ja kumppanit eivät silloin pyytäneet Arja Juvosta mukaan uuteen ryhmäänsä, koska ilmeisesti kristillisenä konservatiivina Soini ei paljoa voinut pitää Juvosesta, jonka linja puolestaan on hyvin sosialistinen ja jopa nykyisiä vihervasemmistolaisia lähellä. Juvonen kuitenkin lähti ulos eduskuntaryhmästä ja oli hetken omillaan, mutta sitten hän kääntyi takaisin ja teki paluun persujen ryhmään, jossa hän sen jälkeen on istunut tanakasti mukana. Arja Juvonen on ollut huomattavan paljon äänessä sosiaali- ja terveysasioihin liittyen, mutta muuten hänellä ei taida olla pahemmin kykyjä politiikassa, eikä hän edes Perussuomalaisissa ole lahjakkaimpia poliitikkoja. Juvoselle hävisi lopulta kuuluisa Sebastian Tynkkynen ja lisäksi entinen ryhmänjohtaja Leena Meri, jota voi poliitikkona luonnehtia hyväksi ja hiukan maltilliseksi konservatiiviksi.

Muuten siellä meni aika odotetulla tavalla, kun ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi europarlamenttiin siirtyneen Huhtasaaren tilalle valittiin uusi kansanedustaja Riikka Purra, jota voidaan pitää nousevana kykynä puolueessa ja tulevaisuudessa mahdollisena vaikka ministeriksi. Tynkkysen paluu varapuheenjohtajaksi jäi tekemättä, kun hänen vuonna 2015 pudottama Juho Eerola sai nyt paremman kannatuksen varapuheenjohtajaksi. Tärkeimpänä valintana Riikka Slunga-Poutsalon väistymisen jälkeen puoluesihteeriksi valittiin Simo Grönroos, joka edustaa Halla-ahon tavoin maahanmuuttopolitiikassa tiukkaa linjaa. Etenkään Juvosella ei ole Perussuomalaisten johdossa yhtään helppoa, koska heillä on lukuisia uusia ja lupaavia kansanedustajia, joista esimerkiksi jyrkkää linjaa edustavat Sanna Antikainen ja Jenna Simula odottavat varmasti tilaisuuttaan. Persut saivat Arja Juvosesta nyt uuden varapuheenjohtajan, joka ei ole aina välttämättä valmis tukemaan puolueen puheenjohtajaa, joten puolueen johdossa voi olla tulossa paljon mielenkiintoista vääntöä.

Lisäksi puolueen eduskuntaryhmässä on tälläkin kertaa mukana varsin sekalaista porukkaa, joten voidaan erittäin paljon odottaa sitä, että kuka sieltä jossakin vaiheessa lähtee. Sitä voidaan pitää melko varmana, että ainakin joka edustaja saa lähteä puolueesta, koska sieltä on jo eräitä lähtenyt ennen vuoden 2017 hajoamista. Yhtenä mahdollisena voidaan hyvin mainita etenkin Ano Turtiainen, jonka on ehtinyt jo kehua aiempien mokien olevan hänelle sulka hattuun. Turtiainen ehtii melko varmasti töppäillä seuraavien neljän vuoden aikana niin pahasti, että saattaa joutua vielä pois ryhmästä ja ehkä koko puolueesta. Se on kuitenkin tärkein asia, että ryhmän uskottavuus tulee säilymään tarpeeksi hyvin. Lisäksi mukana on eräitä sellaisia edustajia, jotka eivät puolueessa edusta mitään tavanomaista perussuomalaisuutta kuten aiemmin pukkina tunnettu Ari Koponen, jonka tuleminen politiikkaan ei välttämättä mene ihan vakuuttavalla tavalla. Lisäksi ryhmässä on eräitä vähän omalaatuisia edustajia ja oman tiensä kulkijoita, joista esimerkiksi Minna Reijonen saattaa olla vähän sellainen, että jatkaa tästä porukasta vielä kulkemista johonkin muualle. Persuilla on varmasti oppositiossa eri asioista paljon monenlaista sanottavaa, mikä voi olla enemmän tai vähemmän ristiriidassa Halla-ahon johtaman linjan kanssa.

lauantai, 8. kesäkuu 2019

Uudet ministerit

Uusi hallitus on päässyt aloittamaan työnsä, jonka pitäisi jatkua seuraavat neljä vuotta. Uutta punamultahallitusta voidaan sanoa myös punavihreäksi hallitukseksi, mutta tavallaan tämä on myös vähän uudenlainen kansanrintamapohja. Edellisestä kansanrintamahallituksesta on kulunut aikaa jo 37 vuotta, mutta tuolloin siinä olivat vielä Vasemmistoliittoa edeltäneet kommunistit. Vuoden 1983 vaalien jälkeen kommunistien tilalla hallituksessa oli ensimmäisen kerran SMP, kun edellisenä vuonna kommunistit lähtivät hallituksesta, mikä on tapahtunut uudemman kerran vuonna 2014. Saman vuoden aikana myös Vihreät lähtivät sinipunahallituksesta, joten Vasemmistoliitto ja vihreät ovat nyt viiden vuoden jälkeen mukana hallituksessa. Lisäksi Keskusta on ensimmäistä kertaa 32 vuoteen hallituksessa, jossa tämä ei ole pääministeripuolueena, kun Lipposen hallituksiin otettiin 1990-luvulla tämän sijasta Kokoomus. Etenkin vihervasemmiston osalta jää nähtäväksi, että pysyykö tämäkään hallitus loppuun saakka kasassa. Ilman vihreitä hallituksella ei edes ole tarvittavaa enemmistöä.

Nykyinen Vasemmistoliitto taas on ensimmäistä kertaa samassa hallituksessa kuin Keskusta, mutta Kokoomus joutuikin Kataisen hallituksen jälkeen tyrmäämään tämän kanssa hallitukseen menemisen. Osittain tämän käänteen seurauksena meille tuli uusi hallitus, jonka demarit nyt muodostivat vaaleissa hävinneen Keskustan kanssa. Kokoomus palasi nyt 12 vuoden jälkeen oppositioon, jossa se on vuoden 1987 jälkeen ollut vain 2000-luvulla yhden vaalikauden. Kohta saattaa Kokoomuksen kannatus nousta ohi Perussuomalaisten, minkä seurauksena Petteri Orpon asema puheenjohtajana olisi turvattu seuraavat neljä vuotta. Samalla voidaan todeta Stubbista, että hänen ei koskaan tarvinnut istua oppositiossa, kun rivikansanedustajan työ ei tainnut paljoa sopia hänelle. Vuoden 2008 keväällä Stubb otettiin hallitukseen europarlamentista, kun Ilkka Kanerva sai lähteä ulkoministerin paikalta. Vuosi aiemmin hän oli tullut vähän yllättäen ulkoministeriksi, kun samalla Paavo Väyrysestä tuli yhtäkkiä vielä kerran ministeri. Tällä kertaa hallitukseen ei valittu ketään erityisen paljoa yllätysnimeä, koska melkein kaikki uudet ministerit olivat hyvin paljon odotettuja. Lopulta vain Antti Lindtman kieltäytyi menemästä hallitukseen, minkä seurauksena työministeriksi nousi vähän yllättäen Timo Harakka. Näiden osalta voi odottaa, että pystyvätkö kaikki jatkamaan siellä kauden loppuun.

Aiemmin Kanerva erotettiin vuonna 2008 ja samana vuonna Sari Sarkomaa luopui oman perheen takia. Vuonna 2013 demarit vaihtoivat useamman ministerin, jolloin Maria Guzenina ja Jukka Gustafsson saivat lähteä hallituksesta. Samana vuonna Heidi Hautala joutui eroamaan, minkä jälkeen hänet korvasi ministerinä Haavisto. Vuonna 2016 Lenita Toivakka määrättiin pois hallituksesta ja myöhemmin sieltä erosi Hanna Mäntylä, joka oli päättänyt jättää politiikan. Nyt hallitukseen tuli paljon uusia kasvoja, joten uusilta ministereiltä on syytä odottaa riittävää osaamista. Keskusta valitsi hallitukseen kolme vanhaa ministeriä, joista kukaan ei ollut Sipilän hallituksessa sen aloittaessa vuonna 2015. Annika Saarikko sai edelleen jatkaa, mutta häntä sijaistaa äitiysloman takia yhden vuoden Hanna Kosonen. Uudeksi valtiovarainministeriksi nousi lopulta Mika Lintilä, jonka paikan elinkeinoministerinä sai nyt Katri Kulmuni. Kun Antti Kaikkosta oli näille paikoille odotettu, niin hän sai lopulta puolustusministerin paikan. Demarien ministereistä aiempaa kokemusta on Krista Kiurulla, joka oli vuodesta 2011 mukana Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Lisäksi Sirpa Paatero istui Stubbin hallituksessa runsaan puolen vuoden ajan, kun hän seurasi Vihreiden lähdön jälkeen Haavistoa ministerinä. Pekka Haavistolla on tuon yhden vuoden lisäksi aiempaa kokemusta Lipposen hallituksesta, jonne hän vuonna 1995 tuli Vihreiden ensimmäisenä ministerinä. RKP:stä valittiin odotetusti Anna-Maja Henriksson uudelleen oikeusministeriksi, mutta puolueen toista ministeriä Thomas Blomqvistia on pidetty melko tuntemattomana, vaikka hän on istunut jo pitkään eduskunnassa.

Vasemmistoliitto antoi toisen paikkansa aluksi Aino-Kaisa Pekoselle kahden vuoden ajaksi, mutta tuon jälkeen hänen tilalle on tulossa Hanna Sarkkinen, joka olisi tuolloin tämän hallituksen nuorin ministeri. Vasemmistoliiton edellisistä ministereistä Merja Kyllönen jäi riviedustajaksi, mutta sen sijaan Arhinmäki nousi takaisin keskeiseen asemaan, kun hänet on valittu nyt eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Sisäministerin salkun antaminen Vihreille ja seuraavalle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle oli nyt melko yllättävää, mutta tästä ainakin voi hyvin odottaa, että maahanmuuttopolitiikkaan ei ole ainakaan tulossa Rajamäen kaltaista tiukkaa ja kylmää linjaa. Hallituspuolueena Keskusta sai lopulta myös eduskunnan puhemiehen paikan, joka meni heiltä entiselle pääministerille Matti Vanhaselle, kun Sipilä ei tätä itselleen halunnut. Perussuomalaisten ehdokas olisi luultavasti ollut nyt varapuhemiehenä oleva Juho Eerola, jota monet muiden puolueiden edustajat eivät varmaan olisi mielellään tehtävään halunneet. Näin Vanhasesta tuli nyt lopulta puhemies, mutta tämän seurauksena Kokoomus ei saanut enää paikkaa eduskunnan puhemiehistöön. Eduskunnassa pitää jakaa vielä useita muita paikkoja, mutta Huhtasaaren lähdön jälkeen persut valitsivat ulkoasiainvaliokunnan johtoon Mika Niikon. Lopulta kaikki Perussuomalaisten valitsemat puheenjohtajat ovat Uudenmaan vaalipiiristä, kun puolueesta kaksi muuta valiokuntien puheenjohtajaa ovat Leena Meri ja Riikka Purra, jotka ovat myös Huhtasaaren jälkeen hyviä ja vahvoja ehdokkaita puolueen varapuheenjohtajiksi.

keskiviikko, 29. toukokuu 2019

Vähän eurovaalien tuloksesta

Eurovaalit menivät nyt meillä jokseenkin odotusten mukaisesti. Kokoomus pysyi helposti suurimpana puolueena ja sai edelleen kolme paikkaa, jotka menivät lopulta istuville europarlamentaarikoille, joista suosituin oli vihreänä ja liberaalina tunnettu Sirpa Pietikäinen. Kannatus ei tälläkään kertaa laskenut paljoa, vaikka edellisellä kerralla Stubb oli valtavan suosittu ehdokas. Keskusta puolestaan kärsi näissä vaaleissa melko ison romahduksen, koska kaikki edellisellä kerralla valitut olivat nyt poissa. Keskustan iso tappio saattoi hyvinkin johtua Olli Rehnin puuttumisesta, koska tämä keräsi viime kerralla paljon EU-myönteisten ääniä, mutta nyt Keskusta ei saanut näitä enää paljoa. Kaikkein eniten Keskusta menetti Lapin vaalipiirissä, jossa Paavo Väyrynen oli kerännyt viimeksi paljon ääniä, mutta nyt hänen kannattajansa olivat hajaantuneet. Väyrynen keräsi vielä sentään yli 10 000 ääntä, mutta jäi odotetusti erittäin kauas. Keskustan uudeksi ääniharavaksi nousi odotetusti toinen konkari Mauri Pekkarinen, joka ei valitettavasti ole ikinä lähtenyt presidenttiehdokkaaksi.

Vihreistä tuli nyt lopulta toiseksi suosituin puolue ja ison äänimäärän keräsi Ville Niinistö, joka saattaa olla näiden seuraava presidenttiehdokas, koska Haavisto ei varmaan halua kolmatta kertaa lähteä ehdolle. Kun lopulta Brexit jossain vaiheessa toteutuu, niin Vihreille tulee kolmas paikka ja sen ottaa tuolloin Alviina Alametsä. Demareille tuli nyt myös aika hyvä tulos, kun Eero Heinäluoma nousi erittäin suosituksi, kun hänestä tuli nyt lopulta näiden vaalien äänikuningas. Hänestä tai ehkä Miapetra Kumpula-Natrista on luultavasti tulossa nyt seuraava komissaari, jolloin paikan europarlamentissa tulisi ottamaan Satu Taavitsainen, joka kevään vaaleissa putosi täpärästi eduskunnasta. Voidaan sanoa, että varmaan Mikkel Näkkäläjärvi olisi muuten ollut häntä suositumpi, mutta vanhat eläinrääkkäysjutut nousivat sopivasti esiin ja tämän kissakohun takia hän jäi nyt rannalle. Vasemmistoliiton Merja Kyllönen voi nyt palata rauhassa eduskuntaan, kun hänen sijastaan valittiin sieltä keväällä niukasti pudonnut Silvia Modig.

Perussuomalaisten osalta nämä vaalit olivat myös aika yllätyksettömät, kun sentään kaksi paikkaa tuli edelleen ihan helposti. Sekin oli hyvin paljon odotettua, että Laura Huhtasaaresta tuli näiden ylivoimaisesti suosituin ehdokas. Hänestä ei kuitenkaan pidä toista kertaa tulla enää presidenttiehdokasta, vaan seuraavissa presidentinvaaleissa tulee ainoastaan Halla-ahosta tarpeeksi hyvä ehdokas. Lopulta myös Teuvo Hakkaraisen läpimeno tuntuu aika odotetulta, mutta hänen kykynsä työskennellä europarlamentissa voivat olla ehkä vähän heikot, mutta paljon julkisuutta on edelleen tulossa. Pirkko Ruohonen-Lerner pääsi lopulta sentään varasijalle, vaikka ei hänelle mitään isoa menestystä voinut nyt odottaa. Lisäksi onnistui Sebastian Tynkkynen saamaan melko hyvin ääniä, joten tämän jälkeen häneen pitää ehkä suhtautua politiikassa vakavammin. Lopulta myös RKP säilytti edelleen ainoan paikan ja Nils Torvalds tuli valituksi, mikä oli myös aika paljon odotettua näissä vaaleissa.

sunnuntai, 26. toukokuu 2019

Eurovaaleista odotetaan hyvin tasaväkisiä

Eurovaaleissa on voitu tottua siihen, että yleensa aina näissä on tullut melko vähän yllätyksiä. Näistä eurovaaleista voidaan odottaa puolueiden välillä myös erittäin tasaväkisiä, koska peräti neljälle puolueelle saattaa tulla kaksi paikkaa. Keskustan kannatus on myös viime vaalien ääniharavien puuttumisen ja Väyrysen ehdokkuuden takia selvässä laskussa, joten sille on tulossa enää vain kaksi paikkaa. Varmana läpimenijänä voidaan pitää etenkin Mauri Pekkarista, joka voi saada reilusti luopujien ääniä. Vihreille taas on tulossa jälleen kaksi paikkaa, minkä se on aiemmin saanut myös vuoden 2009 vaaleissa. Viime kerralla ainoaksi edustajaksi valittu Heidi Hautala on saamassa nyt seuraksi Ville Niinistön. Demareille tulee myös edelleen kaksi paikkaa, vaikka nyt kannatus nousisi edellisten vaalien heikoista luvuista. Eero Heinäluoma on tulossa uutena ja Miapetra Kumpula-Natri on menossa läpi uudelleen.

Myös Perussuomalaiselle voidaan odottaa Laura Huhtasaaren johdolla edelleen kahta paikkaa, mutta kolmaskin saattaa olla nyt mahdollinen. Pirkko Ruohonen-Lerneriä ei voida pitää vahvana ehdokkaana myöskään aiempien äänimääriensä perusteella, kun ehdokaslistalla on useita luultavasti häntä vahvempia ja suositumpia nimiä kuten Hakkarainen. Eurovaaleissa pysyy edelleen suurimpana puolueena Kokoomus, joka säilyttää entiset kolme paikkaa, jotka ehkä menevät vanhoille edustajille. Vasemmistoliitto saa edelleen yhden paikan siitä huolimatta, että sen kannatus ehkä laskee vähän. Vuoden 2009 vaaleissa se jäi yllättäen ilman paikkaa, mutta viime kerralla se nousi Merja Kyllösen johdolla komeasti takaisin. RKP saa luultavasti edelleen yhden paikan, mutta useiden aiempien vaalien tavoin se on taas melko tiukassa.

sunnuntai, 12. toukokuu 2019

Eurovaalien ehdokkaista

Eurovaalit ovat vuorossa jo kahden kuukauden päästä. Näiden asetelmat vaikuttavat jälleen hyvin selviltä ja yksinkertaisilta, joten tälläkin kerralla lopputulos on hyvin paljon odotettavissa. Vanhoista europarlamentaarikoista eläkkeelle lähtee sellaisia veteraanipoliitikkoja kuin Anneli Jäätteenmäki ja Liisa Jaakonsaari. Kokoomukselle taas aiheuttaa haastetta se, kun poissa on viime vaalien ylivoimainen äänikuningas Alexander Stubb. Keskustalta taas puuttuu nyt viimekertainen ääniharava Olli Rehn, joka halusi vuoden 2015 vaaleissa siirtyä eduskuntaan. Mukaan on kuitenkin saatu eräitä uusia ja ennestään hyvin tuttuja poliitikkoja, joista kirjoitan tässä seuraavana.

Kokoomus on jo perinteisesti ollut aina eurovaalien suosituin puolue, mikä voi johtua hyvin alhaisesta äänestysprosentista. Kokoomuksen istuvat europarlamentaarikot Henna Virkkunen ja Sirpa Pietikäinen ovat nyt erittäin vahvoilla jatkoon, kun puolueelle on edelleen tulossa kolme paikkaa. Kolmannen paikan saa luultavasti Petri Sarvamaa, joka vuonna 2014 peri paikkansa tästä luopuneelta Stubbilta. Tuolloin Alexander Stubb nousi eurovaalien ylivoimaiseksi ääniharavaksi, vaikka hän oli samalla ehdokkaana Kokoomuksen puheenjohtajaksi ja tuli sitten komeasti valituksi, minkä jälkeiset ajat on erittäin hyvin muistettavissa. Nuoremmista ehdokkaista luultavasti ainakin Aura Salla voi olla hyvässä nousussa. Paluuta yrittää pitkään istunut Eija-Riitta Korhola, jonka äänimäärä kuitenkin tippui viime kerralla selvästi. Vuonna 2015 eduskunnasta pudonnut Kimmo Sasi on myös näissä vaaleissa mukana, mutta hänenkin tähtensä on ollut jo selvässä laskussa.

Keskustalla taas on hyvin paljon vaikeuksia näissä vaaleissa, koska vuoden 2014 ääniharavat ovat poissa ja eduskuntavaaleissa on juuri tullut rökäletappio. Rehnin ja Jäätteenmäen puuttumisen lisäksi Keskustalle aiheuttaa harmia myös Paavo Väyrynen, joka lähti puolueesta oman Tähtiliikkeensä johtajaksi. Väyrynen sai viimeksi peräti lähemmäksi 70 000 ääntä, mutta näissä vaaleissa läpimeno Tähtiliikkeen ehdokkaana jää hänellä pelkäksi haaveeksi. Tästä olen kirjoittanut jo aiemmin. Keskusta on puolestaan saanut näissä vaaleissa ehdolle 40 vuoden jälkeen eduskunnan jättäneen Mauri Pekkarisen, josta on tulossa nyt puolueen uusi ääniharava. Pekkarisen karisma ja innokkuus toimivat nyt varmasti näissä vaaleissa, mutta tästä huolimatta Keskusta on isossa vaarassa menettää kolmannen paikan. Toisen paikan saa todennäköisemmin istuva edustaja Elsi Katainen, mutta hänen takanaan on Väyrysen tilalle noussut oululainen Mirja Vehkaperä.

Demarien vanhoista europarlamentaarikoista Jaakonsaari lähtee pois, mutta toinen edustaja Miapetra Kumpula-Natri on vahvasti menossa toiselle kaudelle. Uudeksi ääniharavaksi on tulossa tunnettu ja pitkäaikainen vaikuttaja Eero Heinäluoma, joka päätti lähteä eduskunnasta ja pyrkiä nyt europarlamenttiin. Näistä seuraavana on luultavasti Kaakkois-Suomen ehdokkaana niukasti eduskunnasta pudonnut Satu Taavitsainen, joka on ainakin ulkonäöltään erittäin hyvän ja miellyttävän oloinen. Vihreille on myös tulossa näissä vaaleissa toinen paikka, jonka saa nyt eduskunnan jättänyt Ville Niinistö. Alusta lähtien ja useita kausia europarlamentissa istunut Heidi Hautala saa jatkaa, mutta näiden takana kilpailevat mm. eduskunnan jättänyt Hanna Halmeenpää ja uusina eduskuntaan valitut Saara Hyrkkö ja Mirka Soinikoski.

Näissä vaaleissa eniten voidaan ehkä jännittää Perussuomalaisten menestystä, koska näillä on mahdollisuudet saada nyt jopa kolme paikkaa. Ainakin kaksi paikkaa on varmasti tulossa, vaikka puheenjohtajaksi noussut Jussi Halla-aho jää pois ja ikävän kohtalon kärsinyt Sampo Terho lähti vuonna 2015 eduskuntaan. Nyt mukaan on lähtenyt politiikassa reipasta nousua kokenut Laura Huhtasaari, josta on hyvin varmasti tulossa puolueen uusi ääniharava. Sen sijaan varasijalta europarlamenttiin tullut Pirkko Ruohonen-Lerner on vaarassa pudota, koska hänen voidaan katsoa olevan hyvin lähellä nykyistä Sinisen tulevaisuuden porukkaa. Oikeastaan tämän jääminen Perussuomalaisiin on melko yllättävää, mutta olemukseltaan hän vaikuttaa myös hieman kolkolta ja on jäänyt politiikassa vähän etäiseksi. Vahvempia ehdokkaita Perussuomalaisen listalla voivat olla komeasti eduskuntaan valitut ja jyrkkää linjaa edustavat Mauri Peltokangas ja Sebastian Tynkkynen, mutta sen sijaan Teuvo Hakkaraisen tuleva menestys on vielä arvoitus ja lisää nyt jännitystä.

Vasemmistoliiton ehdokaslistalla on edelleen Merja Kyllönen, joka on kuitenkin valittu nyt jälleen kansanedustajaksi, jona hän luultavasti voi nyt jatkaa. Toinen vahva ehdokas näiden listalla on eduskuntavaaleissa hyvin ääniä kerännyt Hanna Sarkkinen, joka voi kuitenkin jäädä myös eduskuntaan. Näiden luopuessa Vasemmistoliittoa voi edustaa seuraavaksi parhaiten menestynyt, joka voi olla esim. täpärästi eduskunnasta pudonnut Silvia Modig. Yhtä paikkaa voidaan edelleen ja ehkä vähän aiempaa helpommin odottaa myös RKP:lle, jonka edustajana on jatkamassa presidenttiehdokkaanakin ollut Nils Torvalds, koska näille ei nyt ole muita erityisen vahvoja ehdokkaita. Kristillisdemokraatit puolestaan yrittävät nostaa Sari Essayahin takaisin europarlamenttiin, mutta puolueen paikka ja tämän onnistuminen vaikuttavat hyvin epätodennäköiseltä.