Uusi hallitus on päässyt aloittamaan työnsä, jonka pitäisi jatkua seuraavat neljä vuotta. Uutta punamultahallitusta voidaan sanoa myös punavihreäksi hallitukseksi, mutta tavallaan tämä on myös vähän uudenlainen kansanrintamapohja. Edellisestä kansanrintamahallituksesta on kulunut aikaa jo 37 vuotta, mutta tuolloin siinä olivat vielä Vasemmistoliittoa edeltäneet kommunistit. Vuoden 1983 vaalien jälkeen kommunistien tilalla hallituksessa oli ensimmäisen kerran SMP, kun edellisenä vuonna kommunistit lähtivät hallituksesta, mikä on tapahtunut uudemman kerran vuonna 2014. Saman vuoden aikana myös Vihreät lähtivät sinipunahallituksesta, joten Vasemmistoliitto ja vihreät ovat nyt viiden vuoden jälkeen mukana hallituksessa. Lisäksi Keskusta on ensimmäistä kertaa 32 vuoteen hallituksessa, jossa tämä ei ole pääministeripuolueena, kun Lipposen hallituksiin otettiin 1990-luvulla tämän sijasta Kokoomus. Etenkin vihervasemmiston osalta jää nähtäväksi, että pysyykö tämäkään hallitus loppuun saakka kasassa. Ilman vihreitä hallituksella ei edes ole tarvittavaa enemmistöä.

Nykyinen Vasemmistoliitto taas on ensimmäistä kertaa samassa hallituksessa kuin Keskusta, mutta Kokoomus joutuikin Kataisen hallituksen jälkeen tyrmäämään tämän kanssa hallitukseen menemisen. Osittain tämän käänteen seurauksena meille tuli uusi hallitus, jonka demarit nyt muodostivat vaaleissa hävinneen Keskustan kanssa. Kokoomus palasi nyt 12 vuoden jälkeen oppositioon, jossa se on vuoden 1987 jälkeen ollut vain 2000-luvulla yhden vaalikauden. Kohta saattaa Kokoomuksen kannatus nousta ohi Perussuomalaisten, minkä seurauksena Petteri Orpon asema puheenjohtajana olisi turvattu seuraavat neljä vuotta. Samalla voidaan todeta Stubbista, että hänen ei koskaan tarvinnut istua oppositiossa, kun rivikansanedustajan työ ei tainnut paljoa sopia hänelle. Vuoden 2008 keväällä Stubb otettiin hallitukseen europarlamentista, kun Ilkka Kanerva sai lähteä ulkoministerin paikalta. Vuosi aiemmin hän oli tullut vähän yllättäen ulkoministeriksi, kun samalla Paavo Väyrysestä tuli yhtäkkiä vielä kerran ministeri. Tällä kertaa hallitukseen ei valittu ketään erityisen paljoa yllätysnimeä, koska melkein kaikki uudet ministerit olivat hyvin paljon odotettuja. Lopulta vain Antti Lindtman kieltäytyi menemästä hallitukseen, minkä seurauksena työministeriksi nousi vähän yllättäen Timo Harakka. Näiden osalta voi odottaa, että pystyvätkö kaikki jatkamaan siellä kauden loppuun.

Aiemmin Kanerva erotettiin vuonna 2008 ja samana vuonna Sari Sarkomaa luopui oman perheen takia. Vuonna 2013 demarit vaihtoivat useamman ministerin, jolloin Maria Guzenina ja Jukka Gustafsson saivat lähteä hallituksesta. Samana vuonna Heidi Hautala joutui eroamaan, minkä jälkeen hänet korvasi ministerinä Haavisto. Vuonna 2016 Lenita Toivakka määrättiin pois hallituksesta ja myöhemmin sieltä erosi Hanna Mäntylä, joka oli päättänyt jättää politiikan. Nyt hallitukseen tuli paljon uusia kasvoja, joten uusilta ministereiltä on syytä odottaa riittävää osaamista. Keskusta valitsi hallitukseen kolme vanhaa ministeriä, joista kukaan ei ollut Sipilän hallituksessa sen aloittaessa vuonna 2015. Annika Saarikko sai edelleen jatkaa, mutta häntä sijaistaa äitiysloman takia yhden vuoden Hanna Kosonen. Uudeksi valtiovarainministeriksi nousi lopulta Mika Lintilä, jonka paikan elinkeinoministerinä sai nyt Katri Kulmuni. Kun Antti Kaikkosta oli näille paikoille odotettu, niin hän sai lopulta puolustusministerin paikan. Demarien ministereistä aiempaa kokemusta on Krista Kiurulla, joka oli vuodesta 2011 mukana Kataisen ja Stubbin hallituksissa. Lisäksi Sirpa Paatero istui Stubbin hallituksessa runsaan puolen vuoden ajan, kun hän seurasi Vihreiden lähdön jälkeen Haavistoa ministerinä. Pekka Haavistolla on tuon yhden vuoden lisäksi aiempaa kokemusta Lipposen hallituksesta, jonne hän vuonna 1995 tuli Vihreiden ensimmäisenä ministerinä. RKP:stä valittiin odotetusti Anna-Maja Henriksson uudelleen oikeusministeriksi, mutta puolueen toista ministeriä Thomas Blomqvistia on pidetty melko tuntemattomana, vaikka hän on istunut jo pitkään eduskunnassa.

Vasemmistoliitto antoi toisen paikkansa aluksi Aino-Kaisa Pekoselle kahden vuoden ajaksi, mutta tuon jälkeen hänen tilalle on tulossa Hanna Sarkkinen, joka olisi tuolloin tämän hallituksen nuorin ministeri. Vasemmistoliiton edellisistä ministereistä Merja Kyllönen jäi riviedustajaksi, mutta sen sijaan Arhinmäki nousi takaisin keskeiseen asemaan, kun hänet on valittu nyt eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Sisäministerin salkun antaminen Vihreille ja seuraavalle puheenjohtajalle Maria Ohisalolle oli nyt melko yllättävää, mutta tästä ainakin voi hyvin odottaa, että maahanmuuttopolitiikkaan ei ole ainakaan tulossa Rajamäen kaltaista tiukkaa ja kylmää linjaa. Hallituspuolueena Keskusta sai lopulta myös eduskunnan puhemiehen paikan, joka meni heiltä entiselle pääministerille Matti Vanhaselle, kun Sipilä ei tätä itselleen halunnut. Perussuomalaisten ehdokas olisi luultavasti ollut nyt varapuhemiehenä oleva Juho Eerola, jota monet muiden puolueiden edustajat eivät varmaan olisi mielellään tehtävään halunneet. Näin Vanhasesta tuli nyt lopulta puhemies, mutta tämän seurauksena Kokoomus ei saanut enää paikkaa eduskunnan puhemiehistöön. Eduskunnassa pitää jakaa vielä useita muita paikkoja, mutta Huhtasaaren lähdön jälkeen persut valitsivat ulkoasiainvaliokunnan johtoon Mika Niikon. Lopulta kaikki Perussuomalaisten valitsemat puheenjohtajat ovat Uudenmaan vaalipiiristä, kun puolueesta kaksi muuta valiokuntien puheenjohtajaa ovat Leena Meri ja Riikka Purra, jotka ovat myös Huhtasaaren jälkeen hyviä ja vahvoja ehdokkaita puolueen varapuheenjohtajiksi.